Tornikello kumahti kerran.

Oli viileä syksyinen yö ja vaikka ei ollutkaan satanut pitkään aikaan ilmassa tuoksui märkä maa. Ohuen ohut sumu liikehti aavemaisesti hiljaisilla kujilla kuin joku olisi kulkenut sen halki. Jossakin kaukana haukkui koira.

Kivetyksellä oli kylmä istua, mutta hän istui siinä kuitenkin. Kellotornin sisällä oli ainakin tuulelta ja kosteudelta suojassa, vaikka sielläkin oli koleaa kuin talvella. Hän oli pukeutunut pitkään takkiin ja kulunaisiin kenkiin, joiden pohjassa oli reikä. Pipo oli vedetty niin syvälle päähän, ettei merenharmaista silmistä näkynyt kuin varjo. Poika oli nojasi selkänsä nokista seinää vasten ja huokaisi hiljaa. Hengitys huurusi hieman.

Aamulla olisi jatkettava matkaa.

Satamaan oli vielä matkaa.